Me kotona, muut mökillä

Viime viikonloppuna jäin koirien kanssa kotiin, kun perheen miesväki lähti mökille.
Lauantaipäivä meni hiljaisuutta ihmetellessä.
Iltapäivän ollessa jo pitkällä, päätin tehdä ensin Neon kanssa pieniä kontaktiharjoituksia ja sen jälkeen lähteä isompien koirien kanssa ulos ja antaa Neon jäädä kotiin taas itsekseenoloa harjoittelemaan.
Kontaktiharjoitus meni tosi hyvin. Neo katsoa napittaa jo pitkän tovin odottaen naksua ja sitten maksua. Se olisi ollut halukas jatkamaan tätä leikkiä pidempäänkin, mutta minä kerroin homman riittävän siltäerää. Siirsin pennun keittiöön lepäilemään ja pienen protestimarinan jälkeen pentu painelikin pöydänalle puruluunsa kanssa.
Takaisin sisälle tullessamme oli kämpässä aivan hiljaista ja pikkuinen veteli unia puruluu päänsä alla :)

Olen käyttänyt Neon ulkona useinmiten ilman muita koiria. Haluan, että se oppii ensin hihnassa kulkemisen jalon taidon minun kanssa kahdestaan ja vasta myöhemmin lisätään palettiin nuo muut talutettavat.

Ulkona Neo tarkkailee hirveästi ohikulkevia ihmisiä. Ei siis mitenkään epäluuloisesti, vaan uteliaana ja kiinnostuneena. Häntä heiluen. Se ei kuitenkaan pyri menemään vieraiden luo. Ainoastaan pysähtyy tarkkailemaan. Katselee kulkijoiden perään vielä pitkään heidän mentyä ohitsemme. Mitä lie pikkuisen koiruuden päässä silloin liikkuu?

Talomme takana on pieni metsäpläntti, jossa käymme melkein päivittäin. Siellä Neo saa juosta irti ja tutkiskella maahan pudonneita oksia ja käpyjä ym muuta mielenkiintoista. Lauantaina kun taas kävimme metsässä, istui orava männynoksalla ja säksätti meille vihaisesti. Sitäkös Neo ihmetteli. Pikkuisen piti otusta yrittää komentaakin ja kovasti kiukutti Neoa, kun orava ei ottanut komennusta kuuleviin korviinsa. Kiukku purettiin silppuamalla pieni havunoksa pilkkeeksi. Johan vähän helpotti. Pari kertaa piti vielä vihaisesti taakse vilkaista kotimatkalla, että siellä se pahuksen säksättäjä vaan jatkoi "huuteluaan". Erävoitto meni sillä kertaa oravalle. Luulen kuitenkin, ettei taistelu ole ohitse, sillä sen verran päättäväisen luonteen omaa tämä meidän Neo Naskalihammas.

Illalla sai Neo 9-viikos syntymäpäivänsä kunniaksi jättimäisen naudankorvan, jonka kanssa ilta kuluikin mukavasti. Toki samaa herkkua tarjoiltiin myös talon muille koirille.

Sunnuntaina Neo nukkui melkein puoli yhdeksään. Eipä ole aikaisemmin sellaista ihmettä tapahtunut. Liekö syynä se, että pentu valvoi urheasti mun kanssa aamuyön puolelle, kun innostuin katsomaan yhden jo aikoja sitten tulleen minisarjan tallennetut jaksot alusta loppuun.

Sunnuntaina iltapäivällä palasivat mökkiläiset kotiin. Neo riehaantui lasten jälleennäkemisestä ihan täysin. Oli vissiin pikkukoiralla ollut ihmispentuja ikävä :)