8. lokakuuta 2012

Kesäkuvia


Herttoniemen kartanon puistossa käytiin usein kävelyllä. Tässä koirat poseeraa huvimajan edustalla.

7. kesäkuuta 2012

Arkitaidot hallussa ja rokotukset kunnossa

Arkitaitojen koulutus on nyt Neon kohdalla käyty ja koiruudessa on tapahtunut kyllä muutos parempaan. Viimeisen kertaustunnin aikana Neo suoritti kaikki opetellut liikkeet iloisena ja ilman vähäisintäkään mölinää naapureille. Luoksetulot ja paikallamakuut oli ihan piece of cake-juttuja. Jopa sellainen harjoitus, missä ihmiset tervehtivät toisiaan koirien istuessa kauniisti vieressä, eivätkä koirat saaneet tervehtiä tai haistella toisiaan, onnistui ilman yhtäkään rähinää. Ohjaajammekin oli ihan innoissaan ja suositteli Neolle jatkokoulutusta vaikka TOKOn parissa, kun koira ihan selvästi nauttii tehdessään töitä.
Jätin asian muhimaan mietintämyssyyn ja voikin olla että TOKOn alkeet-kurssille vie tiemme seuraavaksi.

Tänään käytiin 1-vuotisrokotuksessa. Eli melkein päivälleen vuosi sitten kiikutin huomattavasti pikkuisempaa collielasta ottamaan rokotuksensa. Tänään tuo pieni collielapsi painoi 23,9 kg, eikä noussut enää ollenkaan kevyesti eläinlääkärin pöydälle. Elukkalääkäri kuunteli sydämen ja katsoi purennan, mainitsi alaleuan olevan kapea, mutta kulmahampaat eivät kuitenkaan painu ikeniin niin, että asialle olisi tarvetta mitään tehdä. (En kyllä edes tiedä, mitä sellaiselle asialle voisi tehdä, mutta onneksi sitä ei nyt tarvitse ottaa selvillekään.) Vähän hoikaksikin hän Neoa sanoi, mutta totesi, että kun on noin nuori koira, niin on hyväkin olla hoikassa kunnossa. Siinä lähtiessä sitten ihan vain pikkuisen keskusteltiin mahdollisesta kastrointileikkauksesta. Vielä en ihan oikeasti ole päättänyt, leikkautanko Neoa vai en, mutta ihan vain varulta asiasta ja sen sopivasta suorittamisajankohdasta keskusteltiin. Eläinlääkärin mielestä Neon elämä olisi stressittömämpää ja kaikenlainen harrastelukin sujuisi mukavammin, kun ei olisi Neon ajatukset niissä tytöissä, eikä olisi ehkä niin tarvetta kiroilla niille toisille uroksillekaan. Ajattelin nyt kuitenkin kesän ajan katsella, josko tuo uhoaminen pysyisi jonkinlaisissa rajoissa tuon kouluttamisen avulla. Mutta jos eläinlääkärin ennustamat kaksi tai kolme seuraavaa vuotta joudun katselemaan ja kuuntelemaan testosteroninhuuruista mölinää koirani kohdatessa toisia uroksia, niin päätös leikkauksen puolesta alkaa olla melko todennäköinen. Annetaan pojalle kuitenkin vielä mahdollisuus ;)
 Lääkäriltä lähdettäessä odotushuoneessa Neo ei ollut huomaavinaankaan vastaanotolle menossa olevaa norwichinterrieriä, vaan maiskutteli Frolic-nappuloita kaikessa rauhassa. Parille kissalle piti kuitenkin ihan muodon vuoksi haukahdella muutaman kerran, mutta sehän onkin ihan eri asia  :)

9. toukokuuta 2012

Edistystä

Tänään Neolla oli kolmas oppitunti koirakoulussa.
Jo kaukaa näin, että kentällä, missä normaalisti tunti pidetään, oli match show meneillään. Apua! Missä meidän tunti olisi? Ja kuinka Neo tämän koiramäärän sulattaisi? Menisikö tunti haukkuessa?
Kun tovin tähyilyn jälkeen havaitsin ohjaajamme seisoskelemassa kauempana nurmikentän laidalla ja sinne sitten suuntasin, ei Neo yllätyksekseni haukkunut lainkaan. Eikä haukkunut koko tunnin aikana muutenkaan kun pari haukahdusta. Mä olin niin ylpeä tuosta karvaturjakkeesta :) Se keskittyi aivan täpösellä kaiken uuden oppimiseen. Tunti meni todella hienosti.
Ehkäpä, kun jäljellä on vielä toiset kolme oppituntia, kehittyy Neosta seurapiirikelpoinen koiruus.
Päätin, että siedätysmielessä alan käydä kyseisen kentän liepeillä hengailemassa Neon kanssa aina kun tiedän siellä olevan "mätsäreitä".  Ja niitähän siellä kesäisin riittää. Syksyyn mennessä luulisi jätkän tottuneen jos jonkinmoiseen koirien kokoontumiseen.
Tänä kesänä Neo ei pääse mökillekkään metsittymään, kun mulla on lomaa vain viikko. Siinä ajassa ei luulisi edes Neon ehtivän muuttua urbaanista pehkosta metsänpeikoksi :)

27. huhtikuuta 2012

Kouluun

Aloitettiin Pöhisevän Pehkon kanssa Taitoa Tassuihin järjestämä arkitottelevaisuus-koulutus. Tavoite on saavutettu, jos tuo murrosiän kynsissä painiskeleva karvakasa kurssin jälkeen pystyisi edes jonkinlaiseen järkevään toimintaan muiden koirien lähettyvillä, eikä vain keskittyisi huutelemaan herjauksia toisille uroksille. Ensimmäinen kerta koulutuskentällä oli jokseenkin katastrofi. Neo haukkui lähes taukoamatta. Kovin oli pitkämielinen ja ymmärtäväinen tämä ohjaajamme. Kehoitti palkkaamaan Neoa heti kun se olisi sekunninkin hiljaa...no, ei niitä makkaran- ja juustonpaloja sitten hirveästi kulunut... Mutta toiveikkain mielin käyn tähän koitokseen. Neohan on kuitenkin todella oppivainen ja periaatteessa se osaa kaikki nämä "istu", "sivulle", "seuraa", mutta meidän ongelma onkin se, että koirasta tulee haukkuva hölmöläinen, kun kuvioon astuu toinen koira. Siis laumaamme kuulumaton sellainen. Kesäkuun alkuun asti siis käymme kerran viikossa koulussa ja sitten tietenkin harjoittelemme ahkerasti. Lopputuloksista kerron sitten (jos kehtaan) myöhemmin tässä blogissa :)

Neon kasvattaja oli varannut Mevetistä joukkotarkatusajan kasvateilleen. Mekin sinne sitten suoriuduttiin ja tuloksina: CRD, lonkat A/B, kyynärät 0/0. Mukavien tulosten lisäksi oli hienoa nähdä joukko Neon sisaruksia. Ja niille jotka miettivät, mahtoiko Neo haukkua myös eläinlääkärireissulla, vastaus on: Kyllä, jonkin verran aina siihen asti kunnes taju lähti ja sitten taas heräämisen jälkeen uudestaan  ;)

4. maaliskuuta 2012

Kevättä jo odotellaan

Muuttamisemme jälkeen olemme joutuneet etsimään myös uudet ulkoilupaikat. Eikä homma olekaan ollut ihan helpointa maailmassa. Täältä uudelta asuinalueeltamme puuttuu lähimetsä, mikä ainakin allekirjoittaneelle on ollut hyvinkin hankala asia hyväksyä. Onneksi pienen kävelymatkan päästä löytyy parikin koira-aitausta, jossa koirat pääsevät irti juoksemaan. Ja kun lumet sulavat, pääsemme käyttämään remmilenkeillä myös lenkkeilypolkuja, joita täällä onkin runsaasti, mutta jotka ovat kaikki hiihtäjien valtaamia näin talviaikaan.
Tänään, kun aurinko paistoi ja mustarastaat lauloivat kilpaa talitiaisten kanssa ja kevään tulo oli ihan oikeasti aistittavissa, kävimme ulkoilemassa läheisen vesitornin juurella. Ohessa kuvasaastetta kyseiseltä reissulta.






Kuvista voi huomata, että olen antanut periksi Neon pystyyn nousevan korvan "taltuttamisessa".
Kun oltiin kokeiltu liimausta, painosalvaa ja vaikka mitä muuta, mutta aina vain korva nousi, niin enpä enää jaksanut asiasta stressata.
Korva on mikä on ja sellaisenaan ihan toimiva. Enhän ollut missään vaiheessa vakavissani Neon kanssa näyttelyynmenoa suunnitellutkaan, joten tämä korva-asia ei niin meitä haittaa.