Lauantaina viimein koitti jo pitkään odotettu hetki, jolloin saimme hakea pikkuisen collielapsemme Neon kotiin.
Kasvattaja laittoi mukaamme myös hyvin varustetun pentupaketin, josta löytyi panta, leluja ja pennulle tuttua ruokaa. Olipa oma huopa ja ruokakippokin pakattu mukaan.
Kotimatkamme sujui mukavasti. Alun ihmettelyn jälkeen Neo rupesi nukkumaan ja nukkuikin koko kotimatkan.
Perille päästyämme Neo olikin pirteänä ja valmiina tutustumaan uusiin perheenjäseniinsä.
Jos olin vähääkään jännittänyt "isojen koirien" ja pennun ensikohtaamista, niin ihan turhaan. Yksi kerrallaan pääsivät koiramme pentua haistelemaan ja parin minuutin jälkeen kaikki pyörivät sulassa sovussa jaloissamme.
Matka sekä muutto taisivat uuvuttaa pikkuisen, koskapa Neo nukkui suurimman osan iltaa. Unta riitti onneksi vielä yöllekin. Vain pari kertaa Neo herätti itkullaan, mutta kun hetken hälle juttelin ja silittelin, niin nätisti kävi uudelleen nukkumaan. Aamulla heräsinkin sitten 6.30 sellaiseen nälkäitkuun, ettei auttanut muu kun nousta penskalle ruokaa laittamaan.
Tänään ollaankin jo tutustuttu myös hiukan raisumpaan Neoon, joka roikkuu lahkeessa, natustelee maton reunaa ja yrittää retuutella pissipapereita.
Muuten Neo ei niin perusta lattialle levitetyistä sanomalehdistä. Pissat on helpompi lirauttaa vauhdissa sinne ja tänne, vähän tuonnekin... Kylpyhuoneen nurkassa seisoo ämpäri ja moppi käyttövalmiina ja talouspaperiakin on kulunut parin rullan verran.
Mutta on tämä pennunomistajan elämä taas kolmen vuoden jälkeen ihanaa. Ja tuo pennuntuoksu...sitä voisi nuuskutella päivät pitkät.
