12. maaliskuuta 2014

Kuva-arvoitukseen vastausta odottaneille


Saanko esitellä: Uusin perheenjäsenemme Druzkaya Grozà eli Musja <3
Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen 18.helmikuuta koitti päivä, jolloin pääsimme hakemaan pennun kotiin. 
Kotimatka meni paremmin kuin uskalsin toivoa. Ei itkua, ei pahoinvointia. Musja makasi jalkojeni juuressa auton lattialla suurimman osan matkasta nukkuen ja vasta kun olimme jo melkein kotona, se nosti päätään, kuin kysyen "joko ollaan perillä?" Kotona odottelivat "isoveli" Neo ja "isosisko" Meri sekä koko meidän lapsikatras. Musja ei hätkähtänyt innokkaiden ihailijoiden laumaa, vaan häntä heiluen tervehti kaikkia.
Minulla oli pikkuisen epäilyjä siitä, miten Neo suhtautuisi pentuun. Se kun on melko omistushaluinen ja suhtautuu minuun (ja ruokaan) asenteella "miksi pitäisi jakaa, jos ei ole pakko". Mutta ilokseni on todettava, että yhteiselo on mennyt ihan hienosti. Pari kertaa Neo on jyrähtänyt pennulle, mutta homma on jäännyt sitten siihen.

Ja nykyään onnistuu nukkuminenkin ihan viekutusten. (Joskin pieni hajurako täytyy pitää).

Olemme Musjan kanssa käynneet kävelyllä ja pyörineet metroasemalla, vierailleet postissa, käynneet naapurissa sijaitsevassa Musti ja Mirri-liikkeessä hengailemassa. Usein näillä reissuilla jään ihailemaan vekaran asennetta uusien asioiden tullessa eteen. Sen motto tuntuisi olevan, että häntä heiluen kun kohtaa kaiken, niin maailmahan ei voi muuta kun hymyillä ja hyväksyä.
Olen kiitollinen sisarelleni, että hän tutustutti minut Geron avulla tähän rotuun. Ja kiitollinen kasvattajalle, Marittalle, että sain elämääni sylillisen mustaa huumoria ja rakkautta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti