Tänään sitten käytiin ottamassa ekat rokotukset. Neo ei edes huomannut, että pistettiin. Popsi vain innoissaan eläinlääkärin antamia nameja :)
Puntarissakin pyörähdettiin ja lukemat näyttivät komeat 7,5 kg. Enkä sitä mitenkään ihmettele, pojalla on melkoinen ruokahalu.
Eläinlääkärin mukaan Neolle olisi hyväksi päästä leikkimään jonkun pentukoiran kanssa. Tässä asiassa toivoisin sisareni Tiian meitä auttavan :) Joten Tiia, miten olisi pienet pentutreffit lähitulevaisuudessa?
Kotimatkalla käytiin Mustissa&Mirrissä ostamassa pentuNeu:ta ja palkkionameja. No, myönnetään, tarttui sieltä mukaan (taas) yksi lelukin.
26. huhtikuuta 2011
25. huhtikuuta 2011
Kuvia
Pääsiäinen on sitten vietetty. Huomenna alkaa taas arkinen aherrus.
Viikonloppuna on tullut ulkoiltua melko paljon. Aurinkoinen ja lämmin sää, se nyt vaan on niin vastustamattoman ihanaa kylmän talven jälkeen, ettei sisällä malttaisi pysyä ollenkaan.
Ohessa (heikkolaatuista) kuvamateriaalia meidän sunnuntaisesta metsäreissusta. Niin kuin kuvista näkyy, Neo on kovasti kasvanut. Kuonoon on tullut pituutta siinä missä kinttuihinkin :)
Ja sitten vielä pari sisällä räpsäistyä otosta.
...ja parvekkeella
Viikonloppuna on tullut ulkoiltua melko paljon. Aurinkoinen ja lämmin sää, se nyt vaan on niin vastustamattoman ihanaa kylmän talven jälkeen, ettei sisällä malttaisi pysyä ollenkaan.
Ohessa (heikkolaatuista) kuvamateriaalia meidän sunnuntaisesta metsäreissusta. Niin kuin kuvista näkyy, Neo on kovasti kasvanut. Kuonoon on tullut pituutta siinä missä kinttuihinkin :)
Ja sitten vielä pari sisällä räpsäistyä otosta.
...ja parvekkeella
4. huhtikuuta 2011
Me kotona, muut mökillä
Viime viikonloppuna jäin koirien kanssa kotiin, kun perheen miesväki lähti mökille.
Lauantaipäivä meni hiljaisuutta ihmetellessä.
Iltapäivän ollessa jo pitkällä, päätin tehdä ensin Neon kanssa pieniä kontaktiharjoituksia ja sen jälkeen lähteä isompien koirien kanssa ulos ja antaa Neon jäädä kotiin taas itsekseenoloa harjoittelemaan.
Kontaktiharjoitus meni tosi hyvin. Neo katsoa napittaa jo pitkän tovin odottaen naksua ja sitten maksua. Se olisi ollut halukas jatkamaan tätä leikkiä pidempäänkin, mutta minä kerroin homman riittävän siltäerää. Siirsin pennun keittiöön lepäilemään ja pienen protestimarinan jälkeen pentu painelikin pöydänalle puruluunsa kanssa.
Takaisin sisälle tullessamme oli kämpässä aivan hiljaista ja pikkuinen veteli unia puruluu päänsä alla :)
Olen käyttänyt Neon ulkona useinmiten ilman muita koiria. Haluan, että se oppii ensin hihnassa kulkemisen jalon taidon minun kanssa kahdestaan ja vasta myöhemmin lisätään palettiin nuo muut talutettavat.
Ulkona Neo tarkkailee hirveästi ohikulkevia ihmisiä. Ei siis mitenkään epäluuloisesti, vaan uteliaana ja kiinnostuneena. Häntä heiluen. Se ei kuitenkaan pyri menemään vieraiden luo. Ainoastaan pysähtyy tarkkailemaan. Katselee kulkijoiden perään vielä pitkään heidän mentyä ohitsemme. Mitä lie pikkuisen koiruuden päässä silloin liikkuu?
Talomme takana on pieni metsäpläntti, jossa käymme melkein päivittäin. Siellä Neo saa juosta irti ja tutkiskella maahan pudonneita oksia ja käpyjä ym muuta mielenkiintoista. Lauantaina kun taas kävimme metsässä, istui orava männynoksalla ja säksätti meille vihaisesti. Sitäkös Neo ihmetteli. Pikkuisen piti otusta yrittää komentaakin ja kovasti kiukutti Neoa, kun orava ei ottanut komennusta kuuleviin korviinsa. Kiukku purettiin silppuamalla pieni havunoksa pilkkeeksi. Johan vähän helpotti. Pari kertaa piti vielä vihaisesti taakse vilkaista kotimatkalla, että siellä se pahuksen säksättäjä vaan jatkoi "huuteluaan". Erävoitto meni sillä kertaa oravalle. Luulen kuitenkin, ettei taistelu ole ohitse, sillä sen verran päättäväisen luonteen omaa tämä meidän Neo Naskalihammas.
Illalla sai Neo 9-viikos syntymäpäivänsä kunniaksi jättimäisen naudankorvan, jonka kanssa ilta kuluikin mukavasti. Toki samaa herkkua tarjoiltiin myös talon muille koirille.
Sunnuntaina Neo nukkui melkein puoli yhdeksään. Eipä ole aikaisemmin sellaista ihmettä tapahtunut. Liekö syynä se, että pentu valvoi urheasti mun kanssa aamuyön puolelle, kun innostuin katsomaan yhden jo aikoja sitten tulleen minisarjan tallennetut jaksot alusta loppuun.
Sunnuntaina iltapäivällä palasivat mökkiläiset kotiin. Neo riehaantui lasten jälleennäkemisestä ihan täysin. Oli vissiin pikkukoiralla ollut ihmispentuja ikävä :)
Lauantaipäivä meni hiljaisuutta ihmetellessä.
Iltapäivän ollessa jo pitkällä, päätin tehdä ensin Neon kanssa pieniä kontaktiharjoituksia ja sen jälkeen lähteä isompien koirien kanssa ulos ja antaa Neon jäädä kotiin taas itsekseenoloa harjoittelemaan.
Kontaktiharjoitus meni tosi hyvin. Neo katsoa napittaa jo pitkän tovin odottaen naksua ja sitten maksua. Se olisi ollut halukas jatkamaan tätä leikkiä pidempäänkin, mutta minä kerroin homman riittävän siltäerää. Siirsin pennun keittiöön lepäilemään ja pienen protestimarinan jälkeen pentu painelikin pöydänalle puruluunsa kanssa.
Takaisin sisälle tullessamme oli kämpässä aivan hiljaista ja pikkuinen veteli unia puruluu päänsä alla :)
Olen käyttänyt Neon ulkona useinmiten ilman muita koiria. Haluan, että se oppii ensin hihnassa kulkemisen jalon taidon minun kanssa kahdestaan ja vasta myöhemmin lisätään palettiin nuo muut talutettavat.
Ulkona Neo tarkkailee hirveästi ohikulkevia ihmisiä. Ei siis mitenkään epäluuloisesti, vaan uteliaana ja kiinnostuneena. Häntä heiluen. Se ei kuitenkaan pyri menemään vieraiden luo. Ainoastaan pysähtyy tarkkailemaan. Katselee kulkijoiden perään vielä pitkään heidän mentyä ohitsemme. Mitä lie pikkuisen koiruuden päässä silloin liikkuu?
Talomme takana on pieni metsäpläntti, jossa käymme melkein päivittäin. Siellä Neo saa juosta irti ja tutkiskella maahan pudonneita oksia ja käpyjä ym muuta mielenkiintoista. Lauantaina kun taas kävimme metsässä, istui orava männynoksalla ja säksätti meille vihaisesti. Sitäkös Neo ihmetteli. Pikkuisen piti otusta yrittää komentaakin ja kovasti kiukutti Neoa, kun orava ei ottanut komennusta kuuleviin korviinsa. Kiukku purettiin silppuamalla pieni havunoksa pilkkeeksi. Johan vähän helpotti. Pari kertaa piti vielä vihaisesti taakse vilkaista kotimatkalla, että siellä se pahuksen säksättäjä vaan jatkoi "huuteluaan". Erävoitto meni sillä kertaa oravalle. Luulen kuitenkin, ettei taistelu ole ohitse, sillä sen verran päättäväisen luonteen omaa tämä meidän Neo Naskalihammas.
Illalla sai Neo 9-viikos syntymäpäivänsä kunniaksi jättimäisen naudankorvan, jonka kanssa ilta kuluikin mukavasti. Toki samaa herkkua tarjoiltiin myös talon muille koirille.
Sunnuntaina Neo nukkui melkein puoli yhdeksään. Eipä ole aikaisemmin sellaista ihmettä tapahtunut. Liekö syynä se, että pentu valvoi urheasti mun kanssa aamuyön puolelle, kun innostuin katsomaan yhden jo aikoja sitten tulleen minisarjan tallennetut jaksot alusta loppuun.
Sunnuntaina iltapäivällä palasivat mökkiläiset kotiin. Neo riehaantui lasten jälleennäkemisestä ihan täysin. Oli vissiin pikkukoiralla ollut ihmispentuja ikävä :)
31. maaliskuuta 2011
Pesupäivä
Tänään alkoi Neon päivä pesulla. Sitä oli pitkään suunniteltu ja vihdoin sitten sain aikaseksi homman toteuttaa.
Hyvin sekin meni. Ei ollut kummempaa vastustelua asian tiimoilta.
Eilen Neo sai leikkikaverikseen siskoni bracco italiano pennun Hempan. Kylläpä pojilla oli hauskaa, kun juoksivat toisiaan takaa ajaen olohuoneen ja keittiön väliä. Välillä lirautettiin pissat ja taas jatkettiin juoksua. Ja me ihmiset vuoroin luuttusimme lattialta lätäköitä. Mistä ihmeestä noilla pennuilla riittääkin sitä pissaa?
Illalla meillä olikin sitten aika rauhallinen pentu. Neo nukkui melkein koko illan.
Hemppa sitävastoin oli jaksanut vielä kotonakin jatkaa touhuamistaan. Ihme duracell pupu se Hemppa-Hemuli, ihana pikkuinen ruttu :)
Kylläpäs tulikin nätti poika kun oli pesty ja harjattu.
Hyvin sekin meni. Ei ollut kummempaa vastustelua asian tiimoilta.
Eilen Neo sai leikkikaverikseen siskoni bracco italiano pennun Hempan. Kylläpä pojilla oli hauskaa, kun juoksivat toisiaan takaa ajaen olohuoneen ja keittiön väliä. Välillä lirautettiin pissat ja taas jatkettiin juoksua. Ja me ihmiset vuoroin luuttusimme lattialta lätäköitä. Mistä ihmeestä noilla pennuilla riittääkin sitä pissaa?
Illalla meillä olikin sitten aika rauhallinen pentu. Neo nukkui melkein koko illan.
Hemppa sitävastoin oli jaksanut vielä kotonakin jatkaa touhuamistaan. Ihme duracell pupu se Hemppa-Hemuli, ihana pikkuinen ruttu :)
29. maaliskuuta 2011
Riekkupellen eka viikko
Nyt on reilu viikko yhteiseloa jatkunut tuon riekkupellen kanssa.
Ikää tuli mittariin lauantaina 8 viikkoa ja onhan tuo kasvanutkin. Painokin on noussut tasan kilon.
Vieraskoreus alkaa haihtua ja pentu on antanut meidän ymmärtää, että osaa hän tehdä niitä ns. koirankujeitakin. Välillä saavat kyytiä matot ja välillä kengät, jotka joku onneton on huolimattomasti jättänyt tyrkylle. Välillä joutuu epelin hampaisiin lasten lelut, jotka on unohdettu lojumaan lattialle. No, oppivatpahan korjailemaan tavaransa pois...
Neo on jo nyt meille niin rakas, etten oikein osaa ymmärtää, kuinka paljon koiraan oikein voi tykästyä. Myönnetään, että se on myös aiheuttanut huokailuja ja puoliääneen lausuttuja manauksia, kun kymmenennen kerran astuu koiran pissaan joka ei ihan ole osunut sille sanomalehdelle, jolle olisi pitänyt.
Vastaavasti olemme myös saaneet nauraa sen hassuille hepulikohtauksille, joita se saa pari-kolme kertaa päivässä. Silloin se juoksee villinä keittiöstä olohuoneeseen ja taas takaisin, yrittää juostessaan napata jostain (ihan mistä vain) kiinni. Ja jos kohdalle osuu ihminen, voi olla varma, että tämä pikkuhirviö iskee neulanterävät hampaansa housunlahkeeseen ja aloittaa vimmatun tempomisen. Se onneksi kyllästyy repimiseen nopeasti, kun ei saa meistä kisailuunsa vastusta. Me nimittäin olemme tylsää väkeä ja jämähdämme liikkumattomiksi, kun kyseinen ärriturri alkaa lahkeen kiskomisleikkinsä. Heti kun Neo lopettaa, sen kanssa leikitään esim. köysilelulla tai jollain muulla riepotuslelulla. Toivon, että tällätavoin saan ei toivotun leikkimistyylin "sammutettua" ilman, että pentua täytyisi varsinaisesti kieltää. En missään nimessä tahdo lannistaa Neon intoa vetoleikkiin, sillä se näyttäisi olevan sille niin mieluisaa, että luulen voivani käyttää sitä menestyksekkäästi koulutuksessa palkkiona.
Muut koiramme ovat hyväksyneet Neon mukisematta porukkaan. Meri otti itselleen pestin virallisena leikittäjänä. Kaveruksilla onkin ollut melkoisia painituokioita, joissa äristään ja öhistään, välillä jopa pikkuisen Neon suusta pääsee haukahduskin, vaikkei tuo muuten juurikaan hauku.
Roope-paapan viereen on mukava kömpiä nokosille ja Andresin häntä on kiva lelu.
Ulkona kulkeminen alkaa olla jo ihan reipasta. Varsinkin jos mukana on joku vanhemmista koirista. Mutta kyllä tuo ihmisen kanssa kaksinkin taapertaa tosi nätisti. Ja hienosti Neo ulkonakin tulee luokse, kun kutsutaan.
Pieninä tuokioina ollaan harjoiteltu kontaktia ja "asettumista", joka meillä tarkoittaa, että Neon pitäisi asettua hetkeksi makaamaan tai istumaan ja rauhoittua.Sepä ei ole ollenkaan helppoa tuolle riekulille. Vaan harjoittelumme jatkuu :)
Ikää tuli mittariin lauantaina 8 viikkoa ja onhan tuo kasvanutkin. Painokin on noussut tasan kilon.
Vieraskoreus alkaa haihtua ja pentu on antanut meidän ymmärtää, että osaa hän tehdä niitä ns. koirankujeitakin. Välillä saavat kyytiä matot ja välillä kengät, jotka joku onneton on huolimattomasti jättänyt tyrkylle. Välillä joutuu epelin hampaisiin lasten lelut, jotka on unohdettu lojumaan lattialle. No, oppivatpahan korjailemaan tavaransa pois...
Neo on jo nyt meille niin rakas, etten oikein osaa ymmärtää, kuinka paljon koiraan oikein voi tykästyä. Myönnetään, että se on myös aiheuttanut huokailuja ja puoliääneen lausuttuja manauksia, kun kymmenennen kerran astuu koiran pissaan joka ei ihan ole osunut sille sanomalehdelle, jolle olisi pitänyt.
Vastaavasti olemme myös saaneet nauraa sen hassuille hepulikohtauksille, joita se saa pari-kolme kertaa päivässä. Silloin se juoksee villinä keittiöstä olohuoneeseen ja taas takaisin, yrittää juostessaan napata jostain (ihan mistä vain) kiinni. Ja jos kohdalle osuu ihminen, voi olla varma, että tämä pikkuhirviö iskee neulanterävät hampaansa housunlahkeeseen ja aloittaa vimmatun tempomisen. Se onneksi kyllästyy repimiseen nopeasti, kun ei saa meistä kisailuunsa vastusta. Me nimittäin olemme tylsää väkeä ja jämähdämme liikkumattomiksi, kun kyseinen ärriturri alkaa lahkeen kiskomisleikkinsä. Heti kun Neo lopettaa, sen kanssa leikitään esim. köysilelulla tai jollain muulla riepotuslelulla. Toivon, että tällätavoin saan ei toivotun leikkimistyylin "sammutettua" ilman, että pentua täytyisi varsinaisesti kieltää. En missään nimessä tahdo lannistaa Neon intoa vetoleikkiin, sillä se näyttäisi olevan sille niin mieluisaa, että luulen voivani käyttää sitä menestyksekkäästi koulutuksessa palkkiona.
Muut koiramme ovat hyväksyneet Neon mukisematta porukkaan. Meri otti itselleen pestin virallisena leikittäjänä. Kaveruksilla onkin ollut melkoisia painituokioita, joissa äristään ja öhistään, välillä jopa pikkuisen Neon suusta pääsee haukahduskin, vaikkei tuo muuten juurikaan hauku.
Roope-paapan viereen on mukava kömpiä nokosille ja Andresin häntä on kiva lelu.
Ulkona kulkeminen alkaa olla jo ihan reipasta. Varsinkin jos mukana on joku vanhemmista koirista. Mutta kyllä tuo ihmisen kanssa kaksinkin taapertaa tosi nätisti. Ja hienosti Neo ulkonakin tulee luokse, kun kutsutaan.
Pieninä tuokioina ollaan harjoiteltu kontaktia ja "asettumista", joka meillä tarkoittaa, että Neon pitäisi asettua hetkeksi makaamaan tai istumaan ja rauhoittua.Sepä ei ole ollenkaan helppoa tuolle riekulille. Vaan harjoittelumme jatkuu :)
21. maaliskuuta 2011
Pennuntuoksua ja pissalammikoita
Lauantaina viimein koitti jo pitkään odotettu hetki, jolloin saimme hakea pikkuisen collielapsemme Neon kotiin.
Kasvattaja laittoi mukaamme myös hyvin varustetun pentupaketin, josta löytyi panta, leluja ja pennulle tuttua ruokaa. Olipa oma huopa ja ruokakippokin pakattu mukaan.
Kotimatkamme sujui mukavasti. Alun ihmettelyn jälkeen Neo rupesi nukkumaan ja nukkuikin koko kotimatkan.
Perille päästyämme Neo olikin pirteänä ja valmiina tutustumaan uusiin perheenjäseniinsä.
Jos olin vähääkään jännittänyt "isojen koirien" ja pennun ensikohtaamista, niin ihan turhaan. Yksi kerrallaan pääsivät koiramme pentua haistelemaan ja parin minuutin jälkeen kaikki pyörivät sulassa sovussa jaloissamme.
Matka sekä muutto taisivat uuvuttaa pikkuisen, koskapa Neo nukkui suurimman osan iltaa. Unta riitti onneksi vielä yöllekin. Vain pari kertaa Neo herätti itkullaan, mutta kun hetken hälle juttelin ja silittelin, niin nätisti kävi uudelleen nukkumaan. Aamulla heräsinkin sitten 6.30 sellaiseen nälkäitkuun, ettei auttanut muu kun nousta penskalle ruokaa laittamaan.
Tänään ollaankin jo tutustuttu myös hiukan raisumpaan Neoon, joka roikkuu lahkeessa, natustelee maton reunaa ja yrittää retuutella pissipapereita.
Muuten Neo ei niin perusta lattialle levitetyistä sanomalehdistä. Pissat on helpompi lirauttaa vauhdissa sinne ja tänne, vähän tuonnekin... Kylpyhuoneen nurkassa seisoo ämpäri ja moppi käyttövalmiina ja talouspaperiakin on kulunut parin rullan verran.
Mutta on tämä pennunomistajan elämä taas kolmen vuoden jälkeen ihanaa. Ja tuo pennuntuoksu...sitä voisi nuuskutella päivät pitkät.
Kasvattaja laittoi mukaamme myös hyvin varustetun pentupaketin, josta löytyi panta, leluja ja pennulle tuttua ruokaa. Olipa oma huopa ja ruokakippokin pakattu mukaan.
Kotimatkamme sujui mukavasti. Alun ihmettelyn jälkeen Neo rupesi nukkumaan ja nukkuikin koko kotimatkan.
Perille päästyämme Neo olikin pirteänä ja valmiina tutustumaan uusiin perheenjäseniinsä.
Jos olin vähääkään jännittänyt "isojen koirien" ja pennun ensikohtaamista, niin ihan turhaan. Yksi kerrallaan pääsivät koiramme pentua haistelemaan ja parin minuutin jälkeen kaikki pyörivät sulassa sovussa jaloissamme.
Matka sekä muutto taisivat uuvuttaa pikkuisen, koskapa Neo nukkui suurimman osan iltaa. Unta riitti onneksi vielä yöllekin. Vain pari kertaa Neo herätti itkullaan, mutta kun hetken hälle juttelin ja silittelin, niin nätisti kävi uudelleen nukkumaan. Aamulla heräsinkin sitten 6.30 sellaiseen nälkäitkuun, ettei auttanut muu kun nousta penskalle ruokaa laittamaan.
Tänään ollaankin jo tutustuttu myös hiukan raisumpaan Neoon, joka roikkuu lahkeessa, natustelee maton reunaa ja yrittää retuutella pissipapereita.
Muuten Neo ei niin perusta lattialle levitetyistä sanomalehdistä. Pissat on helpompi lirauttaa vauhdissa sinne ja tänne, vähän tuonnekin... Kylpyhuoneen nurkassa seisoo ämpäri ja moppi käyttövalmiina ja talouspaperiakin on kulunut parin rullan verran.
Mutta on tämä pennunomistajan elämä taas kolmen vuoden jälkeen ihanaa. Ja tuo pennuntuoksu...sitä voisi nuuskutella päivät pitkät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)